Miksi optimointi ei ole vaihtoehto:

Uusiutuvien energialähteiden huomattava kasvu on rohkaisevaa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA (International Energy Agency) totesi hiljattain, että maailmaan lisätään yli 5 500 gigawattia (GW) uutta kapasiteettia vuoteen 2030 mennessä. Tämä on lähes kolminkertainen kasvu vuosien 2017 ja 2023 väliseen aikaan verrattuna.

Kaikille yrityksille, jotka pyrkivät purkamaan lämpöenergiaprosessiensa hiilidioksidipäästöjä, saattaa tuntua loogiselta odottaa, kunnes järjestelmän sähköistämisestä tulee realistinen ehdotus. Loppujen lopuksi, jos kaikki toimii hyvin nyt, pelkkä odottelu, kunnes kaikki ratkaisut tulevat, vaikuttaa houkuttelevalta reitiltä.

Matka kohti kestävyyttä ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Kaikissa mallinnuksissa, joita on tehty siitä, miten nettonollapäästöt voidaan parhaiten saavuttaa, oletetaan, että sähköistäminen ja tehokkuus toimivat yhdessä tavoitteen saavuttamiseksi.

Energiatehokkuus on Yhdysvaltain energiaministeriön teollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevassa etenemissuunnitelmassa etusijalla, sillä se on ”...kustannustehokkain vaihtoehto kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi lähitulevaisuudessa”. Tämä toistuu myös Euroopan unionissa, joka on ottanut käyttöön 3 artiklan eli energiatehokkuus etusijalla -periaatteen (EE1) vaatimuksena kaikille jäsenvaltioille (tarkistettu energiatehokkuusdirektiivi (EED 2023)).

Voitte kysyä, miksi tehokkuuteen ja energiansäästöön kiinnitetään niin paljon huomiota ja miten se vaikuttaa nollapäästösitoumuksiin.

Yksinkertainen vastaus on, että se toimii.

IEA korostaa, että energiatehokkuuden osalta on tärkeää toimia nyt. Seuraavassa Net Zero Roadmap-tiedotteesta otetussa kaaviossa näkyy, että energiatehokkuuden parantamisella yhdessä energian kysynnän vähentämisen kanssa voidaan saavuttaa vähintään neljännes kaikista kumulatiivisista hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä. Huomaa myös, että nämä ovat tärkeitä sekä ennen vuotta 2030 että sen jälkeen, kun taas suurin osa hyödyllisestä sähköistämisestä tapahtuu vasta kyseisen vuoden jälkeen.

Hiilidioksidipäästöjen vähennykset NZE-toimenpideohjelman skenaarion mukaan vuosina 2022-2050 (IEA).

Nämäkin ovat kumulatiivisia säästöjä, eivät joko/tai-vaihtoehtoja. Vain pyrkimällä optimointiin, energiatehokkuuden hallintaan ja lopulta hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen voimme toivoa saavuttavamme toivotun lopputuloksen eli nettonollatulevaisuuden.

Tätä lähestymistapaa vahvistaa tämä kaavio kuudesta pilarista, joita tarvitaan ilmastoneutraaliuden saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä, ja siitä käy selvästi ilmi energiatehokkuuden ja energiansäästön merkitys yhdessä sähköistämisen kanssa. Yhdessä niiden osuus kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennystarpeesta on 45 prosenttia.

Lähde: (vasemmalla) Fraunhofer ISI (oikealla) IRENA

Kahden kaavion väliset pilarit ovat järjestetty hieman uudelleen. Vasemmalla puolella asetetaan etusijalle energiansäästö ja -energiatehokkuus, koska tässä yhteydessä on jo olemassa mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää. Ne auttavat merkittävästi parantamaan uusiutuvien energialähteiden myöhempää vaikutusta (kapasiteetin kasvaessa) ja sähköistämisen vaikutusta (kun lisääntyneen sähkön kysynnän fyysiset vaikutukset otetaan huomioon) täyttämällä riittävyysvaihtoehdot.

Yleisesti käytetty termi ”tehokkuus” sisältää hienovaraisen eron termiin ”optimointi”. Siksi on tärkeää, että painotamme ”optimointia” kestävyysmatkalla. Siinä missä ensin mainitussa keskitytään siihen, että haluttu tavoite saavutetaan tuhlaamatta aikaa, materiaaleja tai energiaa, optimointi tarkoittaa ylimääräistä askelta, jolla prosessista tehdään mahdollisimman täydellinen, toimiva tai tehokas. Tähän liittyy myös jatkuvan parantamisen vivahde.

Jos lämpöenergiajärjestelmiin sovelletaan tätä lähestymistapaa, ne pystyvät paremmin hyödyntämään mahdollisimman hyvin uusiutuvien energialähteiden myöhempää kehitystä ja mahdollista sähköistämistä.